Kitikokkonen f742da79 8a71 469a 8373 4d1c529ab0d9 s1170x600 q80 noupscale

Poikkeuksellisen hyvä kuski

Suurin osa autoilijoista on sitä mieltä, että he ovat erinomaisia kuskeja. Olen luonnollisesti yksi heistä. Ja jos olen aivan rehellinen, niin oikeastaan ajattelen olevani poikkeuksellisen hyvä kuski. Olenhan ajanut autoa pääkaupunkiseudulla yli kaksikymmentä vuotta. Ensimmäinen autoni oli Toyota, seuraava oli Ford ja nykyinen auto on vaaleanruskea, viisiovinen Toyota Yaris. Penkinlämmittimillä ja kutosvaihteella – eli kokemusta riittää!

En ole koskaan saanut ylinopeussakkoja, koska en ikinä aja ylinopeutta. Itse asiassa ajan varmuuden vuoksi vähän alinopeutta, jotta ehdin reagoimaan äkillisiin ulkopuolisiin vaaratilanteisiin tai arvaamattomiin luonnonkatastrofeihin. Ja niitähän riittää! Muun muassa muut autot, mopot, moottoripyörät, pyörät ja mönkijät sekä traktorit. Ihmiset ja eläimet. Ilmassa epämääräisesti liihottelevat linnut tai keskivertoa suurempi hyönteinen, pusikoista yllättäen hyökkäävät peurat, supikoirat, hirvet, jänikset ja oravat. Autoa vähänkin heiluttava tuulenpuuska, pyörremyrsky, ukkonen tai trombi.

Korostan tarkkaavaisuuttani kyyristymällä kaarelle ratin päälle. Pyyhkijät pidän tihkusateessakin ääriasennossa, jotta näkökenttä säilyy mahdollisimman kirkkaana. Käytän aina turvavyötä, jopa parkissa ollessani ja puristan rattia määrätietoisesti molemmilla käsillä. 

Vilkuilen hysteerisesti peilien ja ikkunoiden kautta ympäröivää maailmaa. Olen koko ajan valmistautunut siihen, että mitä tahansa saattaa tapahtua milloin tahansa. Jalkani on tauotta jarrulla valmiina tilanteeseen kuin tilanteeseen. 

Kaarteissa hiljennän vauhtia ­liioitellusti, mutta niin tekee takanani­ olevat muutkin autoilijat eli se on varmaan ihan yleinen käytäntö kaarteissa. Liikennevalojen lähestyessä päästän jalan kaasulta hyvissä ajoin, vaikka valot olisivat vihreät, koska ne saattavat yhtäkkiä vaihtua keltaiseksi tai pahimmassa tapauksessa punaiseksi. 

Koskaan en ohita, ellei ole ihan pakko. Jos joudun väistämättömän ohitustilanteeseen, niin valmistaudun tapahtumaan useita kilometrejä. Varmistan, että olen varmasti moottoritiellä ja että viereinen kaista ei ole vastaantuleville autoille. Otan etäisyyttä ohitettavaan, laitan pitkät­ päälle ja tööttään. Sitten vaihdan vaihteen kakkoselle ja lähden painelemaan. Ajan hetken rekan vierellä ikään kuin viestien hänelle, että kohta ohitan sinut, olethan sinäkin valmiina tähän.

Mielessäni on käynyt, että voisin ruveta antamaan ajotunteja, mutta­ siihen tarvitsen ymmärtääkseni jonkinlaisen koulutuksen. Niinpä ajattelin ensin kartuttaa käytännön kokemusta opettamisesta ja suuntaan tietotaitoni ensimmäisenä mieheeni, jonka uskon ilahtuvan hyvistä neuvoistani.

Kiti Kokkonen on espoolainen näyttelijä ja Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja, joka suhtautuu humoristisesti omaan autoiluunsa.