Kitikokkonen 5a18b9bd 743d 4f83 982d 9dd47d530ab0 s1170x600 q80 noupscale

Perheenjäsen

Minusta tuntuu välillä, että meidän auto elää. En mielelläni puhu auton kuullen mitään pahaa hänestä ja kiitän häntä usein siitä, että on jaksanut niin hienosti ja turvallisesti kuljettaa meitä. Joskus olemme mieheni kanssa puhuneet ääneen auton vaihdosta, mutta itse tykkään tehdä sen kuiskaten tai ruotsiksi, ettei autolle tule hyljätty tai merkityksetön olo. Ikään kuin sen voisi vaan yhtäkkiä vaihtaa toiseen – ei tietenkään voi. Pelkistä autonvaihtoajatuksista jää aina vähän huono omatunto ja paha mieli auton puolesta. Mitä jos se kuulikin keskustelun – mitä se ajattelee ja miltä siitä tuntuu? Ja jos olen ihan rehellinen, niin pelkään toisinaan, että se saattaa ruveta osoittamaan mieltä, jos kokee itsensä arvottomaksi tai helposti korvattavaksi. Menee rikki, sammuu ruuhkassa moottoritielle tai kaupungissa pahimpaan sumppukohtaan. Olemmekin päättäneet, että ajamme auton loppuun asti. Sitoudumme siihen ja tämän olen kertonut myös autolle.

En halua kuitenkaan olla liian varovainen auton tunteiden kanssa, ettei siitä vaan kasva liian herkkä. Viime syksynä autoamme oli vandalisoitu. Sivupeilin takaosa oli irronnut. Sanoin autolleni, että tilanne on ikävä ja harmillinen, mutta me emme jää vatvomaan asiaa pidemmäksi aikaa. Auto ei jäänyt märehtimään tilannetta ja uskon, että se ymmärsi elämän jatkuvan vastoinkäymisestä huolimatta. Silti olin huomaavinani, että keväthuollon yhteydessä asennettu uusi sivupeilikuori paransi hänen itsevarmuuttaan. Senkin olen huomannut, että autopesun jälkeen hän tuntuu olevan jotenkin enemmän sinut itsensä kanssa. Liian usein autoa ei kuitenkaan kannata pestä, ettei siitä tule liian itseriittoinen.

Koen tärkeäksi, että tuen auton moninaisia mahdollisuuksia ja laajennan sen perinteisiä käyttötarkoituksia. Ettei sille tule sellainen tunne, että se on ”vaan” auto. Siksi pidän autoa myös varastona. Takakontti toimii kierrätyskeskukseen menevien tavaroiden säilytystilana. Siellä on myös pesulaan meneviä mattoja ja ompelimoa toista vuotta odottava toppatakki, jonka vetoketju on harmillisesti rikki. Takapenkillä on usein erilaisia pullonpalautuspusseja ja kasseja sekä irtolapasia. Uskon, että niistä kaikista on myös seuraa toisilleen. Pitää oppia jakamaan.

Auto toimii myös turvallisena suojapaikkana kovalla ukkosella. Päivä­nokosille tarkoitettuna makuuhuoneena kiireisenä suhaamispäivänä ja PokemonGo-peliluolana neljän pokestopin paikoissa. Ja joskus se on myös hiljaisuuden retriitti sekä terapeutti. Varsinkin pitkän työpäivän jälkeen on ihanaa kauppareissun jälkeen jäädä Prisman parkkipaikalle vaan istumaan ja tuijottamaan kaukaisuuteen. Laittaa ovet lukkoon ja purkaa hissukseen päivän haastavimmat osiot autolle, joka kuuntelee ja on lämmin ja turvallinen umpio.

Nyt kun tätä oikein mietin, niin tajuan auton olevan perheenjäsen. Itse asiassa rakastan meidän autoa. Tuolla se nytkin pihalla nököttää. Auto. Meidän ihana autoliiniläinen. Ehkä teen sille tänään jonkun kivan yllätyksen. Ajan sen jätskille.

Mies sanoi, että kun lähden autolla töihin, niin auton perä näyttää hymyilevän hänelle ja muistuttaa aavistuksen minun kasvojani. T+

Kiti Kokkonen on espoolainen näyttelijä ja Suomen Komediateatterin taiteellinen johtaja, joka suhtautuu humoristisesti omaan autoiluunsa.