Kitikokkonen 242de953 78e5 4113 94cb 1c7ce06dc521 s1170x600 q80 noupscale

Rakkaalle autolleni

Tämä on viimeinen kolumnini ToyotaPlus-lehdessä. Siksi tekeekin mieli muistella mieleenpainuvimpia tapahtumia autoilevan elämäni varrelta.

Rakas autoni, muistatko, kun palaneessa pörrö­permanentissa, pilottitakissa sekä Adidaksen kolmiraitaverkkareissa hain ylpeänä ja hieman ylimielisenä Nurmijärven poliisilaitokselta ajokorttiani vuonna 1992, ja siinä lukikin kauhukseni Kiti Kakkanen? Eikö olekin harmi, että silloin se oli pelkästään noloa, eikä yhtään hauskaa? Harmittaa vieläkin, että palautin viranomaiselle niinkin ainutlaatuisen aarteen. Tänä päivänä se tuottaisi monelle suurta iloa.

Entä muistatko sen, kun minulla oli kirkkaan keltainen toppatakki ja perheemme silloinen auto oli vitivalkoinen? Rekisterikilvessä luki EGG – eli minä olin keltuainen ja sinä valkuainen ja yhdessä me olimme Klaukkalan teillä kaahaileva kananmuna.

Mitäköhän silloin ajattelit, kun istuin liian pitkälle venyneen baari-illan jälkeen kyydissäsi talvipakkasella ja roikotin päätäni ikkunastasi ulos kolmekymmentä kilometriä moottoritietä sillä lopputulemalla, että naamani oli paleltumisesta halvaantunut seuraavan päivän?

Entä nauroitkohan silloin salaisesti, kun ensimmäinen pitkäaikainen poikaystäväni kertoi minulle, että perjantaisin kello yhdeksän jälkeen illalla voi ajaa rauhassa ja laillisesti punaisia päin – ja minä uskoin monta vuotta näin olevan. Ja teinkin niin, aina perjantai-iltaisin.

Ja olitkohan kanssani vahingoniloinen, kun samainen poikaystävä ajoi ensimmäisen oman autonsa autopesuun kattoluukku raollaan ja joutui istumaan vaahdon keskellä hätääntyneenä koko pesun ajan sekä kuivattamaan autoaan sen jälkeen autotallissa kaksi viikkoa.

Piditkö minua aivan typeränä, kun en tohtinut aikuisiällä sotkea vanhem­man herrasmiehen bonussysteemejä, vaikka hän kolhi autoani ja muka unohdin epähuomiossa hoitaa koko asian, koska hän oli niin sympaattinen?

Haluan myös tähän väliin kiittää sinua siitä, että et tehnyt numeroa siitä, etten moneen vuoteen tiennyt autossa olevan vitosvaihdetta. Enkä sitä, että tuulilasin pyyhkijöiden vauhtia voi säädellä. Tai sitä, että sillä on merkitystä, mitä bensaa tai dieseliä tankkiin laittaa.

Entä tuleeko sinullekin vahva hellyyden tai rakkauden tunne muistosta vuodelta 2010, kun uusperheemme tytär neljävuotiaana huudahti riemastuneena, että ”Tulkaa katsomaan! Tähän auton kylkeen voi piirtää kivellä!”?

Kiitos auto moninaisista vuosista kanssasi. Pitäkäämme toisistamme jatkossakin huolta.