Toyotaplus 319 tuomas kyr e0dfd0f4 04c8 4bdf acf5 7f433cc14fa0 s1170x600 q80 noupscale

Ihmisen paras ystävä

Tänä kesänä emme lentäneet Thaimaahan. Niin kuin emme ole koskaan ennenkään lentäneet. Kesälomamatka suuntautui Tunturi-Lappiin.

Olisi muodikasta perustella valintaa ilmastotekona, mutta syy on mukavuudenhalu. Vihaan lentämistä, kuumuutta ja eksoottisia tauteja. Pidän hitaista siirtymistä, vesisateesta ja poronkäristyksestä.

Teimme Lapin-matkoja, kun 1 200 kilometrin automatkaa pidettiin epäekologisena ja lentomatkaa Tiibetiin välttämättömänä.

Jokainen voi pohtia omia isoisovanhempiaan. Montako kertaa he kävivät ulkomailla? Montako kertaa vieraassa kaupungissa? Oliko heillä autoa? Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka joutuu vähentämään lentomatkailua. Aiemmat sukupolvet eivät päässeet edes aloittamaan sitä.

Menimme kolmen pysähdyksen taktiikalla, palasimme auto-junalla.

Yövyimme ensimmäiseksi Kolilla. Tuttu näkymä suomalaisen taiteen kultakauden maalauksista. Silloin yksinäinen nero kiipesi vaaran päälle ikuistamaan kansallismaisemaa. Tänä päivänä sama tallentuu sekunnissa satojen ihmisten selfieihin.

Seuraava pysähdys Ranualla. Majoitus idyllisen järven rannalla juuri kunnostetussa vanhassa hirsitalossa.

Vastarannalla pidettiin suviseuroja. Oli mahtipontista pulahtaa veteen samalla, kun ihmismassa käynnisti virrenveisuun. Jumala kaikui tyynellä järvenpinnalla.

Kolmas yö tunturihotellissa, jonka varjoisille seinämille porot vetäytyivät viilentymään. Tunturin laella on aina viileää ja kova tuuli, mutta nyt jämähtänyt helleaalto kuritti poroja niin, että hekin olisivat tarvinneet ilmastoidun huoneen.

Hotellin aamupalalla luin Helsingissä testatuista robottibusseista. Kun koko liikenneverkko saadaan keinoälyn piiriin, ei ole enää ruuhkia, pysäköintiongelmia ja liikenneraivoa. On tietoverkko, jossa autot ohjautuvat kuin lintuparvi. Yksikään robottiauto ei aja kolaria, koska se ei väsy, juo, räpellä kännykkää, ajattele tulevaa jääkiekko-ottelua tai menevää avioliittoa.

Mietin, voinko vielä elinaikanani istua autoon ja sanoa, että Muonioon kiitos. Jos auto olisi tarpeeksi älykäs, se osaisi päätellä määränpään matkatavaroistani.

Istuimet olisi aseteltu vastakkain ja ne kääntyisivät myös maiseman suuntaan. Ehkä auton katto olisi korkeammalla ja ylhäällä makuupaikkoja. Kilpailu etupenkkipaikoista jäisi historiaan, matkailu tasa-arvoistuisi. Kuski ei voisi välttää osallistumasta pakkaamiseen ja muihin logistisiin toimintoihin vain sillä perusteella, että hän ajaa.

Keinoäly kykenisi päättelemään kehon lämpötilasta pysähdykset, koska rakkoa ei voi vielä automatisoida. Se tietäisi, milloin haetaan vaippoja, kahvia, metsämaisemaa tai yllättävää kohtaamista.

Tarvitaanko yöjunaa, jos auton hallinta siirtyy robotille? Kun matkustajat voivat tehdä istuimesta sängyn ja katsella turruttavaa tv-sarjaa läppäristään, kunnes uni tulee.

Oli aika, jolloin hevoset toivat kärryille sammuneet isännät kotiinsa. Ehkä ympyrä nyt sulkeutuu, kun robottiauto pysähtyy aamukahdeksalta kotiovelle. Perhe siirtyy pyjamissaan aamupalalle, auto etsii itselleen vapaan parkkipaikan.

Robottiautosta tulee uusi suomenhevonen. Se, jolle suomalainen puhuu, kun ei muille pysty.