388214  372851a6 baf0 4fe3 b1f0 d619e6ef3ba9 s1170x600 q80 noupscale

Lempeän huumorin ammattilainen

Tuomas Kyröstä ei tullut ammatti­jääkiekkoilijaa, mutta tuli tuottelias, moneen kanavaan kirjoittava kirjailija. Työ on vienyt hänet myös Suomen maanteille. Autossa tärkeintä Kyrölle on hyvä penkki.

Tuomas Kyrön sanan säilä viuhuu vinossa. Kysymykseen siitä, millä tavalla hän tuulettaa pääkoppaansa, kirjailija vastaa: ”Päässä tuulee koko ajan, ei sitä pidä erityisemmin tuulettaa.”

Kyrö on tullut tutuksi etenkin kansalliseksi ikoniksi muodostuneen Mielensäpahoittaja-hahmonsa kautta. Ennen Mielensäpahoittajaa Kyrö oli jo kirjoittanut ja julkaissut kymmenisen vuoden ajan.

Lapsuudessa kirjailijan ammatti ei vielä väikkynyt haaveissa. Yksi Kyrön sankareista oli Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen hyökkääjä Vladimir Krutov. ”Hän oli samanaikaisesti kova ja pehmeä ja teki aina Suomea vastaan vähintään kolme maalia.” Vaikutuksen teki myös Kummisetä-elokuva ja sen nimihenkilö, jota näytteli Marlon Brando.

Kyrö tähysi sankareidensa saappaisiin. ”Minusta piti tulla joko ammattijääkiekkoilija tai ammattirikollinen. Ensimmäinen kariutui taitojen puutteeseen ja siihen, ettei vanhemmilla ollut varaa maksaa lätkävarusteita. Jälkimmäinen kariutui kun ymmärsin, että mafiaan kuuluvan pitäisi olla syntyperäinen sisilialainen eikä puistolalainen.”

Tarkat korvat ja kestävät perslihakset

Kirjoittamiseen Kyrön sysäsi kiinnostus tarinoihin. ”Olen kuunnellut tarinoita sukulaisten suusta, äidiltä, isoäidiltä, isältä, oikeastaan keneltä tahansa. Jo pienenä kuuntelin bussissa mitä takana juteltiin ja muistin sieltä merkittävimmät osiot.”

Kyrön äiti oli kirjastonhoitaja, isä puolestaan dramaturgi ja Ylen radioteatterin päällikkö, joten Kyrö kuvailee olleensa vaivihkaisesti jatkuvassa luku- ja kirjoituskoulussa.

Äidinkielen numerot alkoivat kivuta ylöspäin lukiossa sen jälkeen, kun opettaja antoi Kyrölle luvan tehdä kirjoitustyöt kotona. ”Minulle ei sopinut se, että aine pitäisi kirjoittaa kaksoistunnin aikana lyijykynällä ruutupaperille. Mieluummin keskityin asiaan omassa rauhassa vaikka yöllä.”

Aktiivisemmin Kyrö ryhtyi kirjoit­tamaan parikymppisenä. Mikkelin kirjoittajakoulutuksesta hänelle on jäänyt mieleen etenkin kirjailija Mari Mörön lause: ”Kirjoittajan tärkeimmät lihakset ovat perslihakset.” Aiheen ja tekstin äärellä on jaksettava istua sen vaatima aika. ”Pitkä proosa ei ole pikajuoksua vaan ultrajuoksua. ”

Kustannussopimus irtosi esikoisromaanista Nahkatakki. Kyrö oli paikallisjunassa matkalla Tikkurilasta kotiin kevättalvella 2000. Puhelimessa oli viesti WSOY:n silloiselta kustannuspäälliköltä Touko Siltalalta.

”Sisältö oli sellainen, että olemme todella kiinnostuneita tästä käsiksestä vaikka se vaatiikin vielä työtä. Sopiiko

palaveri. Teki mieli huutaa ääneen ruuhkaisessa P-junas­sa. Tietenkin se sopi. Olin valmis tekemään työtä niin paljon kuin tarvitsisi.”

Kyrö irtisanoutui monistaja-postit­tajan pestistä ja päätti hankkia leivän kirjoittamisesta. ”Kun on ahkera eikä sylje erilaisten tilaustöiden päälle, kirjoittamisella tulee kyllä toimeen. Alkuaikoina julkaisin romaanin joka toinen vuosi, ja samanaikaisesti tein kolumneja, pakinoita, kuunnelmia, sarjakuvia, pilakuvia, näytelmäkäsikirjoituksia ja tv-sarjan käsikirjoituksen.”

"Ensiajokkini oli rutkasti maantietä nähnyt Toyota Corolla, jonka CD-soitin ja istuinlämmitin tuntuivat valtavan edistyksellisiltä," Tuomas Kyrö kertoo.

Pitkät kolmen metrin matkat

Kyrön päivä käynnistyy kahvilla ennen kuin silmät ovat auki. Sitten pari palaa ruisleipää ja sanomalehti. Rutiiniin kuuluu myös lehden sisältämien aiheiden ja artikkeleiden kovaääninen arvostelu. ”Ei haittaa vaikka olisin yksin kotona.”

Tyypillisen päivän aloitukseen kuuluu kaksi perusreittiä.

”Matka sängystä keittöön on pisin, kolme metriä. Keittiöstä raahaudun työpisteelle, myös kolme metriä.”

Työpäivä sisältää sähköposteihin vastaamista, kirjoittamista, edellisenä päivänä kirjoitetun korjaamista, lukemista ja taustatöitä.

”Tällä hetkellä kirjoitan romaanin ensimmäistä versiota, se on varsin vapaata pudottelua. Työ tarkentuu seuraavilla kirjoituskerroilla.”

Puolilta päivin Kyrö suuntaa neljän kilometrin kävelylenkille. ”Se on kevyempi ja lyhyempi kuin aamun kolmen metrin matkat.”

Ehtiessään Kyrö kokkaa iltaisin.”Perhe on hyvä kerätä kerran vuorokaudessa yhteen ja tarkistaa, että kaikki ovat tallella.”

Mielensäpahoittaja avasi ovet

Alunperin kuunnelmassa ensimmäiset valituksensa mutissut Mielensäpahoittajan hahmo on mullistanut Kyrön työt.

”Mielensäpahoittajasta tuli vahingossa kokonaistaideteos ja imperiu­mi, kuten eräs lehti kirjoitti.”

Perustyö on säilynyt samana: päivittäistä kirjoittamista, aiheiden hahmottelua, pohtimista siitä, mikä sopii mihinkin kanavaan. ”Olisiko tämä radiota vai proosaa, televisiota vai elokuvaa. Outoa on se, että nyt ne kanavat ovat oikeasti auki ja pääsen tekemään kaikkea, mitä olen aina halunnut. En tiennyt, että se tulisi tällaisen hahmon kautta.”

Vaikka Mielensäpahoittaja perustuu siihen, että maailma muuttuu ja Mielensäpahoittaja ei, Kyrö toteaa hahmon päivittäneen asennettaan. ”Ja jotta sen kirjoittaminen motivoi, minun on muutettava ja muututtava. Jonkinlaista pehmenemistä Mielensäpahoittajassa on havaittavissa.”

Kyllästyttääkö hahmo luojaansa? ”Kaikki kyllästyttää joskus. Usein kyllästyn itseeni, joka jankkaa samoja asioita eikä uskalla kouluttautua vaikka koristepuusepäksi. Sitten tajuan realiteetit ja olen tyytyväinen omaan työhoni.”

Toyotasta se lähti

Kyrön lapsuuden perheessä ei ollut autoa. Ensimmäinen oma auto oli suuri harppaus. ”Siitä tuli vapauden tunne. ”Ensiajokkini oli rutkasti maantietä nähnyt Toyota Corolla, jonka CD-soitin ja istuinlämmitin tuntuivat valtavan edistyksellisiltä.”

”Kun esikoisemme syntyi, perhe tarvitsi auton. Mieluiten varmatoimisen ja maltillisesti kuluttavan. Isälläni oli ollut Toyota jo pidemmän aikaa ja olin mieltynyt merkkiin. Myös siksi etten muista tiennyt. Sillä kuljettiin monet reissut Lappiin ja takaisin. Opin ekonomiseksi pakkaajaksi, kun kyytiin piti saada sukset, matkasänky, matkatavarat ja ihmiset.”

Kyrö ajoi lukuisille esiintymiskeikoille ympäri maata. ”Hyvä ja luotettava auto oli välttämättömyys. Ajoin pitkiäkin matkoja mielelläni. Kuuntelin kuunnelmia, äänikirjoja ja oman pääni huminaa.”

Sitten syksyiset märät maantiet alkoivat uuvuttaa, ja hän vähensi ajamista. Edelleen mittariin kertyy parikymmentä tuhatta kilometriä vuodessa. Perheen matkoilla suuntana on Lappi. ”Nykyään aina yöjunalla, auto mukana.”

Kyrö ei kaipaa autolta sen suurempaa näyttävyyttä. ”Kaikkein tärkein ominaisuus autossa on hyvä penkki. Selkäni vihoittelee työperäisesti, joten haluan varmistua alaselän tuesta ennen kuin edes mietin uuden auton hankkimista.”

Kyrö tuumaa, että nykyään on mietittävä myös auton käyttövoimaa. ”Diesel vaikuttaa menneisyyden polttoaineelta, mutta toisaalta on epäselvää, mennäänkö tulevaisuudessa sähköllä, biopolttoaineella vai jollain mistä emme vielä tiedä yhtään mitään.”

Tuomas Kyrö aloittaa lehtemme kolumnistina ensi vuonna. Kyrön ensimmäinen kolumni julkaistaan maaliskuun lopussa ilmestyvässä ToyotaPlus -lehdessä.