P kuva 452370  14e66524 40e2 47d5 90a2 2dbcdd0b9284 s1170x600 q80 noupscale

Liikkumisen juhlaa

Sitoutuminen, keskittyminen, itsetuntemus ja päämäärätietoisuus ovat vieneet paratriathlonisti Liisa Liljan pitkälle. Lajin hallitseva maailmanmestari harjoittelee parhaillaan Tokion olympialaisiin, opiskelee sosiaalityötä ja elää eniten ulkoilmassa.

Liisa Lilja vastaa ainakin 15 kertaa viikossa ihmisten kysymyksiin jalastaan. ”Ei kysely rasita. Kysyisin itsekin. Minusta on helppoa, mutta myös tärkeää olla ystävällinen, vaikka olisin ihan poikki viisituntisen harjoituslenkin jälkeen.’’

Liisalla on kolme vakiovastausta kysyjän iän mukaan. Kun lapsi kysyy, Liisa kertoo, että hänellä on ­kaksi erilaista jalkaa. Toinen on robotti­jalka, jonka hän sai 11-vuotiaana ­siksi, että luusyöpä turmeli oman jalan niin huonoon kuntoon, että siitä olisi ollut enemmän vaivaa kuin robotista. Lapset hyväksyvät asian sellaisenaan ja jatkavat matkaansa.

Keski-ikäisille Liisa kertoo, ettei robottijalka ole apuväline, vaan osa itseä. Vanhemmat ihmiset surkuttelevat ja ihmettelevät, että pystyykö yliopistossa yhdellä jalalla opiskelemaan.

”Vammaisia pidetään kyvyttöminä, mutta lämpiminä ihmisinä. Asenne heijastunee siitä, että 70 prosenttia liikuntavammaisista on työelämän ulkopuolella”, Liisa sanoo.

Liisa Lilja päätti jalkansa amputaatiosta lapsena itse. ”Amputaatio oli kirurgeille tappio, mutta minulle voitto, käänne uuteen.’’

Silloin hän ei vielä tiennyt, että leikkaus oli ensimmäinen voitto paratriathlonistin uralla.

Auto on välttämättömyys. Liisa Liljan liikunta- ja harjoitteluvälineet, pari pyörää, juoksujousi ja kolmen lajin varusteet on pakattava aina mukaan. Ne painavat 50 kiloa, 11 kiloa enemmän kuin Liisa itse.

Omimmillaan luonnossa

Amputaation jälkeen Liisasta tuli oman elämänsä julkkis. ’’Kun astun kotiovesta ulos, minulla on aina yleisö.’’ Kuvittelepa, että menet ensimmäistä kertaa tanssitunnille. Et osaa askeltakaan, mutta sinun on mentävä kaikkien eteen ja vedettävä kylmiltään heille tanssitunti. Kaikki katsovat. ’’Sellaista on arkeni. Ajattelen, että menee, miten menee. Olen valtavan rohkea.’’ Liisa sanoo ottavansa tilanteet ja tapaamiset vaistoilla, miettimättä, mitä niistä seuraa tai onko niistä hyötyä. ’’Yleensä on seurannut vain hyvää.’’

Toyotan Start your impossible -kampanjaan Liisa lähti luontoarvojen takia. Luonto on reilu ja sama kaikille.

’’Tuuli ja sade piiskaavat kuntoilijan ja huippu-urheilijan naamaa yhtä lujasti. Se on karua ja hienoa.’’

Liisa viettää paljon elämästään ulkona, suojattomana juoksulenkillä Kuopion Väinölänniemellä tai maantiepyörällä Espanjan aurinkorannikolla Alicanten ja Torreviejan maastoissa.

’’Tarvitsen harjoitteluun sulat tiet.’’

Auto on Liisalle välttämättömyys siksi, että kolmen lajin urheilu­varusteet ja liikkumisvälineet painavat 50 kiloa. Välineet on oltava aina mukana, liikkuipa juuri Japaniin harjoittelemaan lähtevä huippu-­urheilija kotiovelta uimahalliin tai campukselle.

Kuopion Saaristokadun ja Väinölänniemen maisemissa Liisa Liljan on rauhallista treenata. Talvella sulaa tietä löytyy Etelä-Espanjasta.

Keskittyminen ratkaisee

Liisa Lilja sanoo olevansa hyvä keskittymään, mutta myös harjoittelevansa sitä jatkuvasti. Muutoin ei olisi mahdollista tehdä viiden tunnin pyöräilytreeniä tai lukea tenttiin kaksi tuntia seitsemän tunnin sijasta.

’’Kun teen jotain, en tee muuta. Ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos sen oppii, pääsee missä tahansa asiassa pitkälle. Multitaskaaminen ei mielestäni ole mahdollista. ’’Pitkillä pyörälenkeillä hän ei irtaudu urheilijan flow:hun, vaan sanoo keskittyvänsä tuntemaan, miltä poljin tuntuu jalan alla.

’’Jos räpläisin välillä kännykkää, treenaamisesta tai luennolla istumisesta ei olisi mitään hyötyä’’, sanoo Itä-Suomen yliopistossa sosiaalityötä opiskeleva maailmanmestari.

’’Haluan, että minut muistetaan Liisana. Siksi en koskaan sano olevani maailmanmestari tai nuori tai opiskelija, koska ne muuttuvat. Minussa pysyvää on iso­siskous ja se, että olen vapaa intiaani.’’ ­Nelivuotiaana hän sanoi olevansa vapaa intiaani, vaikkei tiennyt, mitä se tarkoittaa. Myöhemmin hän on päässyt siitä enemmän perille.

’’Liikkuminen ja urheilu tekevät minut vapaaksi. Nautin niistä suunnattomasti.’’

Liisa sanoo nauttivansa arjesta ja rakastavansa rutiineja. Rutiinit vapauttavat hänet toimimaan. ’’Kun tiedän, että syön aamuisin kaura­puuron, vapaudun miettimästä aamiaista.’’ Urheilijan on siedettävä paljon yksinäisyyttä ja epämukavuutta. Liisa Lilja viihtyy hyvin itsekseen ja epämukavuus on enemmän riemu kuin riesa.

’’Aivan sama, vaikka on kaksi ­erilaista jalkaa, kunhan ne toimivat. Ja vaikkeivat toimisikaan, liikkuisin niillä jäsenillä, jotka toimivat.’’

Huippu-urheilu ei ole vaatinut mitään uhrauksia! ’’Olen nauttinut liikkumisesta ensimmäisistä Hippo-hiihdoista tähän hetkeen. Ei haittaa, vaikka opiskelijabileet jäävät välistä, kun vaan pääsen aamuharkkoihin.’’

KUKA

Liisa Lilja
Syntyi 1992 Porissa
Opiskelee Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa
Paratriathlonin PTS2-sarjan maailman­mestari 2017 ­Rotterdam
Harjoittelee 30 tuntia viikossa
Tähtää Tokion olympialaisiin