426806  825a637e dae6 4e92 9889 19050c27497a s1170x600 q80 noupscale

Etelämantereen kesässä

Antarktiksella Suomen Etelämanner-tutkimusaseman rutiineissa kahdella Toyota Hiluxilla on iso rooli.

Toyota hilux nousee jäistä jyrkännettä tutkimusasema Aboan pihaan. Hiluxin alunperin palo­auton värinen maali on muuttunut ­Etelämantereen UV-säteilyssä maasto­väritykseksi.

”Mikäs tässä on ajellessa Antarktiksen kesässä t-paita yllä ja stereot päällä”, sanoo geofysiikan tutkija Juho Vehviläinen alkaessaan purkaa jään koppuroittamilla liinoilla tiukasti kiinnittyjä laatikoita Hiluxin lavalta. Niissä on sisällä tieteellisiä instrumentteja, muun muassa albedo-metrejä, jotka mittaavat paljonko auringonsäteilyä imeytyy lumeen.

Takana on puolentoista vuorokauden kenttämatka ja kolmisensataa kilometriä antarktista taivalta – jääavaruutta, jonka kaltaista ei missään muualla näe. Tutkimukset keskittyvät tänä vuonna lumen heijastavuuden ja hienorakenteen selvittämiseen, mikä auttaa tuntemaan lämpenevän ilmaston vaikutuksia maapalloon.

Vehviläiselle ja Suomen Etelä-manner-tutkimusretkikunnan johtajalle Priit Tislerille autokeikka oli tarkkaan harkittu veto. Yleisin kulkuneuvo 10-viikkoisen tutkimusrupeaman aikana on moottorikelkka, mikä on Antarktiksen kesässä vaativaa ja rytkyttävää kyytiä. Jäätikköjä rypyttävät kaikkialla erikokoiset sastrugit, myrskytuulien muotoonpiiskaamat jäähyppyrit.
Kaikkein suojaavimmat haalarit, ajolasit ja kelkkarukkaset vaihtuivattällä reissulla t-paita-elämykseen, Leevi & the Leavingsin ralleihin ja Arctic Trucksin virittämän erikoisjousituksen pehmentämään sastrugien kohtaamiseen.

”Meitä oli autossa neljä. Kaksimiestä jäi tapaamispaikallemme, jonne oli tuotu uusi tela-ajoneuvommeNasu. Heidän tehtävänsä oli ajaa Nasukotiin Aboalle, ja me pystytimmeteltan ja jäimme tekemään mittauksia jäätikölle vielä seuraavaksikin päiväksi”, kertoo Tisler Hilux-operaatiosta, jossa neljä moottorikelkkaa ja pari rekeä korvasi yksi Toyota.

Yöt alkavat hämärtyä Etelämantereen kesässä. Venla Saari tähystää huoltokuljetusta puoliltaöin.

Huoltokonseptin kova ydin

Kohtaamispaikka sijaitsee Saksan tut-kimusasema Neumayerin ja Suomen Aboan puolessavälissä. Neumayerinsatamasta saksalaiset rahtaavat omien asemiensa välisten huolto-ajojen yhteydessä suomalaisten tykötarpeet tähän pisteeseen. Se on konsepti, johon tarvitaan Hiluxeja.

Jotta tutkimustyöt kaukana kaikes-ta onnistuvat, on oltava polttoainetta,jonka saaminen kauas kaikesta on vaikeaa ja kallista. Suomen Etelämanner-tutkimuksen logistiikka FINNARP on alkanut ajaa Hiluxeilla sähkögeneraattoreiden ja ajoneuvojen polttoainetta kohtaamispaikalta jäätikköä pitkin Aboalle.

Ennen Hiluxien käyttöönottoa vuonna 2012 olivat polttoainekuljetukset Aboalle jatkuvaa improvisaa­tiota esimerkiksi ilmapudotusten kanssa. Polttoainetynnyreitä tipautettiin laskuvarjoilla Iljushin-rahti­koneesta Aboan edustan jäätikölle.
”Hilux on loistava laite, jolla saa vietyä parikymmentä tynnyriä jätettä kohtaamispaikalle mennessä ja tuotua saman verran polttoainetta tullessa”, kertoo retkikunnan mekaanikko Esa Vimpari.

Jätehuolto on Etelämantereen toimintaa tieteen ja rauhan mantereena sääntelevän kansainvälisen sopimuksen ydinkohtia: Se mitä Etelämantereelle viedään, pitää myös tuoda pois. Kävijöiltä ei saa jäädä mitään maapallon puhtaimmalle alueelle.

Mekaanikko Esa Vimpari pitää huolta retkikunnan Hiluxeista.

Maatutkalla tutkitut reitit

Varsinaista hankirallia ei Etelä-mantereella nähdä. Parhaimmillaan nopeus voi Hiluxilla nousta 30 kilometriin tunnissa. Railojen vuoksi vauhdikkaammin ei ole syytä ajaa,ja toisaalta korkeammissa nopeuk-sissa 44-tuumaiset tuhdit erikois-renkaat saattaisivat hajota.

Renkaiden ilmanpaineet lasketaan usein niin alhaisiksi, että ne toimivat pehmeässä lumessa telaketjun tavoin. Alimmillaan paineet voivat olla kaksi psi:tä (noin 0,14 baria), jolloin renkaat ovat aivan lytyssä.

Ajoreititykset on merkattu GPS-karttaan eikä niiltä ole tapana poiketa. Reitit on todettu ajokelpoisiksi maatutkan avulla. Toisen Hiluxin edessä on kiinnityspaikka tällaiselle tutkapuomille.

”Jos railon päällä on lumisilta, niinsitä on erittäin vaikea huomata pelkällä silmällä. Tutka on tärkeä, jos lumisiltaa on metri tai pari. Moottorikelkalla ajaessa asiaa ei välttämättä edes huomaa, eikä Hiluxilla tai Nasulla ajaessakaan ensimmäisellä kerralla. Sitten toisella kerralla se silta voi romahtaa”, kertoo Tisler.

Jos autosta särkyy jotain, on ensimmäinen huoltoaika vuoden päästä. Aboalla on tarjolla hyvin rajallinen varaosavalikoima ja on todennäköistä, että vasta seuraava retkikunta saa tarvikkeet Etelä-mantereelle. Asiaa helpottaa se,että Aboan kaksi Hiluxia ovat niin identtiset, että niiden osia voivaihtaa keskenään.

Hyvä valmistelu, terve järki ja nöyryys on Tislerin kokemuksen mukaan resepti onnistuneeseen liikkumiseen myös Etelämantereella. Juntturaan on silti suuri todennäköisyys jäädä.

”Pehmeässä lumessa olen kyllä minäkin tuon tuosta joutunut ottamaan lapion kauniiseen käteen ja alkanut kaivaa.”
Kun kaivamiset ja mittaustyöt on tältä vuodelta tehty, alkaa tutkijoiden kenttähavaintojen analysoiminen. Niissä ovat mukana monet tutkimuslaitokset ja yliopistot ympärimaailmaa. Tieteen maailmaan ­kuuluu tulosten jakaminen ja tietojen yhdistäminen kansainvälisesti.Tämäkin tutkimusmatka antaa aineksia rakentaa ilmastomalleja, jotka auttavat ymmärtämään miten lämpenevä maapallo tulevaisuudessa kehittyy.

Tutkijat Juho Vehviläinen ja Kati Anttila virittelevät lumen ja jään heijastavuutta mittaavaa albedometriä.

Fakta

  • Suomen Etelämanner-tutkimus­ohjelma täytti tänä vuonna 30 vuotta.
  • Suomen tutkimusasema Aboa sijaitsee Kuningatar Maudin maalla 73. leveyspiirillä sisämaassa.
  • Aboalla on tehty muun muassa meteorologisia ja geologisia tutkimuksia.
  • Suomen tutkimusretkikunnan matka sijoittuu vuodenkierrossa Etelä­mantereen kesään. Retkikunnat kestävät yleensä pari kuukautta.