Toyota rattiraivo  s1170x600 q80 noupscale

Vauhdissa vihoitellaan

Tunteiden ilmaisulla tien päällä on kytkös turvallisuuteen. Omien taipumusten tiedostaminen ja tilanteiden ennakointi auttaa viilentämään ratin takana kuumenevia tunteita.

Mikä kuskin päässä oikein naksahtaa silloin kun ratin takana kuohahtaa? Miksi muissa tilanteissa yleensä ystävällisesti käyttäytyvä ajautuu liikenteessä aiheuttamaan vaaratilanteita äkkiväärillä tempuillaan?
”Ihminen siirtää itselleen tyypillisen käytöksen liikenteeseen. Jos suhtautuu huomaavaisesti muihin, on sitä yleensä myös liikenteessä”, liikennepsykologi Martti Peräaho sanoo.
Ihmisen käytös tai asenteet eivät siis varsinaisesti muutu ratin taakse hypätessä, mutta vauhti ja muut tilannetekijät tekevät äkillisen suuttumuksen vallassa tapahtuvista reaktioista moninkertaisesti vaarallisempia verrattuna siihen että höyryäisi kotisohvalla.
”Kun tunne ottaa vallan, se vie helposti kaiken huomion. Silloin havaintokenttä kapenee, eikä kuljettaja enää havainnoi ympäristöä. ” Samalla auto kulkee satoja metrejä. Raivon vallassa olevasta ihmisestä tulee liikenteessä itselle ja muille vaarallinen.
 

Pois minun reviiriltäni

Auto on kuljettajan omaa tilaa, metallikuoren rajaamaa reviiriä. Tunteissa ja niitä seuraavissa reaktioissa voi kuohahtaa silloin, kun koemme että toinen tunkeutuu reviirillemme.
Rattiraivon sanotaan lisääntyneen. Tutkimustilastot eivät kuitenkaan tue tätä käsitystä. ”Tilastojen valossa yhteiskunta on muuttunut turvallisemmaksi. Liikenteessä ainoat lisääntyneet rikkomukset liittyvät ylinopeuteen”, Peräaho huomauttaa. ”Suomessa rattiraivo ei ole myöskään koskaan ollut ongelma laajemmassa mittakaavassa.”
Se, mikä on lisääntynyt, on pikemminkin kiire. Ja kun tekeminen on hektisempää, sattuu vahinkoja. Peräaho arvioi, että myös yksilön oikeuksista kiinni pitäminen ja omien intressien korostaminen ovat ajallemme tunnusomaista ajattelua. Tässä valossa ei ole siis ihme, jos näyttää siltä että kiilaamista ja kanssakuskien näpäyttämistä on enemmän.
Räikeitä tapauksia myös käsitellään tiedotusvälineissä aiempaa näkyvämmin.
 

Synnynnäisiä ominaisuuksia ja oppimista

Onko kuljettajan äkkiväärän käytöksen taustalla temperamentti vai opitut reagointitavat?
Peräaho uskoo, että olemme erilaisten ainesten yhteistulos. ”Olemme toisaalta perineet tietyt ominaisuudet ja toisaalta oppineet toimintatapoja matkimisen kautta. Opimme niin virallisia teitä pitkin kuin istuessamme takapenkillä lapsena.”
Jokaisella on tietty perussuhtautuminen asioihin, tapa olla olemassa. Sen kanssa on opittava tulemaan toimeen.
Aku Ankka on hyvä esimerkki nopeasti kiehahtavasta kaverista. ”Jos tietää perussuhtautumiseltaan olevansa Akun tapainen, kiihtymiselle altistavia tilanteita voi opetella vähentämään.”
 

Erilaisia tavoitteita, erilaisia tulkintoja

Ratin takana kannattaa muistaa, että emme voi aina tietää tai havaita toisten tiellä liikkujien motiiveja – aivan kuten he eivät tiedä mitään siitä millainen päivä meillä itsellämme on meneillään tai miksi toimimme liikenteessä siten kuin toimimme. Muut eivät välttämättä osoita mieltään henkilökohtaisesti juuri minulle.
Oma tulkinta vaikkapa kiilaavan kuljettajan syistä saattaa siis osua pieleen. ”Toinen ei välttämättä toimi tahallaan huonosti, ehkä hänen on pakko itse väistää ahtaassa tilassa.”
Ajamisen tavoitteilla on merkittävä rooli. Yhdelle ajamisen tavoitteena on paikasta toiseen siirtyminen, toiselle siihen voi liittyä joukko muita tavoitteita. Esimerkiksi nuorilla miehillä kaasujalka on tutkitusti herkkä, varsinkin silloin kun kyydissä on kavereita joiden silmissä pitää päteä.
Liikenne on siis sosiaalista monella tapaa: omaan käytökseen vaikuttavat muun muassa sekä kyydissä olijat että muut tiellä liikkujat.