Menorca web 1  s1170x600 q80 noupscale

Pieni autoloma Menorcalla

Baleaarien saariin kuuluvalla Menorcalla aika seisahtuu. Täällä saa nauttia saaren jylhistä rannikkomaisemista, syrjäisistä uimapoukamista ja maaseudun rauhasta.

Tie mutkittelee kiviaitojen väleissä. Ajelemme ohi omakotitalojen, joiden seinillä kiipeilevät purppuranpunaiset ihmeköynnökset. Ohitamme kasvimaita ja niittyjä, joissa on vielä jäljellä alkukesän vihreyttä. Sitten maiseman valtaavat pensastupsuja kasvavat röpöliäiset kalliotantereet ja huvilat, jotka katselevat Välimerelle.

Menorcan lentokentän eteläpuolella levittyvä Binissafúllerin seutu on oodi kesälle ja lomalle. Rantatie vie valkoisiin kyliin ja veneiden pilkuttamiin poukamiin. Se vie myös toinen toistaan kutsuvampiin uimapaikkoihin, kuten pikkuruiseen Cala de Binidalíin, jonne laskeudumme polkua pitkin jyrkkien kalliorinteiden päältä.

Pehmeälle hietikolle ei mahdu montaa auringonottajaa, mutta ei mahdu hälyä eikä meluakaan. Vesi on häkellyttävän kirkasta.

Tällaiset koskemattomat hiekkarannat ovat Menorcaa parhaimmillaan. Niitä kohtaa ympäri saaren, joka suunnalta vähän omanlaisiaan. Mutta eipä kiirehditä, pysähdytään seuraavaksi maaseudulle syömään.

Kymmenet pienet poukamarannat ovat saaren erikoisuus. Vehreimmät miljööt, kuten Binissafúllerin ranta, löytyvät etelärannikolta.

Lounas viinitilalla

Ulkoilmaravintolan tunnelmaa nostattaa syntymäpäivää juhlistava iloinen menorcalaisseurue, jolle kiikutetaan lisää naposteltavaa.

Paikallisia juustoja ja leipäsiä, joiden päällä on pikanttia sobrasada-makkaraa ja viinimarmeladia – sellaisia alkupaloja tarjoilija meille suosittelee. Pääruuaksi sopii lähivesiltä pyydetty kala ja katkaravut.

Ravintolan yhteydessä on pieni gourmetpuoti, josta saa muun muassa tilan omia puna-, valko ja roseeviinejä. Niitä saa maistella tilkkasen myös sen jälkeen, kun on kierrellyt moderneissa kellaritiloissa. ”Merluzo on kepeää kuin kesäpäivä”, tilan oppaana toiminut Silvia luonnehtii raikasta valkoviiniä, joka pullotetaan ilman kypsytystä.

Viininviljely tekee Menorcalla hiljalleen uutta tulemista yli sadan vuoden tauon jälkeen. Binifadet on seitsemästä viinitilasta suurin ja tunnetuin. Silti toiminta on pienimuotoista, kuten Menorcalle sopii.

Täällä kaikki on pientä, myös välimatkat. Pitkulainen, alle sadantuhannen asukkaan saari on pisimmilläänkin vain reilut 40 kilometriä.

Silti auto on tarpeen – liki pakollinen apuri, jos haluat tutustua saareen kunnolla; sen kiemuraisiin maalaisteihin, kauneimpiin rantoihin ja pohjoispuolen autioille rannikkoseuduille. Niihin ei pääse busseilla, eikä kunnon pyöräteitäkään ole.

Menorcan kirkkaissa vesissä on mukava snorklata ja sukeltaa.

Majakoita ja luonnonpuistoa

Favaritxin majakka kylpee vaalean­punaisessa aamunkajossa, mereen työntyvän kallioniemen nokassa. Muuan aamuvirkku pariskunta istuskelee rantakivellä horisonttia ihaillen. Kun aurinko putkahtaa esiin taivaanrannasta, he kaivavat croissantit repustaan.

Ellei heitä ja meitä lasketa, paikalla ei ole ketään. On vain tummanpuhuvaa, haperoa kalliota, jota pohjoistuulien nostattamat aallot ovat muovanneet. Maisema muistuttaa muotoineen ja väreineen kuun pintaa. Samannäköistä ei ole missään muualla saarella.

Seutu on suojeltua luonnonpuistoa, jossa kulkevat rannalta toiselle vievät, merkityt patikkareitit.

Me sivuutamme polut ja jatkamme päivää majakoiden merkeissä. Niitä on useita saaren eri laidoilla, karunkauniissa luontomaisemissa, asutuksesta eristäytyneinä. Yhteenkään ei pääse sisälle, mutta maisemat ovat aina hienot.

Binifadetin gourmetpuodista voi ostaa tilan omia viinejä.

Shoppailua pikkukaupungeissa

Välillä hylkäämme auton hetkeksi ja tutustumme saaren tärkeimpiin kaupunkeihin – nykyiseen pääkaupunkiin Maóon ja saaren vastakkaisessa päässä olevaan, vanhaan pääkaupunkiin Ciutadellaan. Molemmat ovat pieniä, mutta etenkin kesäaikaan eloisia, ja niissä on mukava shoppailla. Pienissä putiikeissa myydään vaatteita, saarella tehtyjä sandaaleita ja muita kenkiä, sekä saippuoita, jotka on nimetty houkuttelevasti rantojen mukaan.

Lounaalle suuntaamme ravintoloiden reunustamaan pienvenesatamaan ja sen pohjukassa olevaan S’Amaradoriin. Siellä ruoka on poikkeuksellisen huolella valmistettua, ja ikkunoista avautuu ihana näköala koko satamaan.

Sitten koittaa useamman tunnin siesta. Kaupat sulkeutuvat ja kadut tyhjenevät. Se on otollinen aika hurauttaa autolla jonnekin lähiseudun rannoista.

Cala en Turquetaan johtaa monttuinen ja pölyinen hiekkatie metsikön suojassa. Parkkipaikalta on vielä parinkymmenen minuutin kävelymatka matalien kalliorinteiden rajaamalle valkohiekkaiselle poukamalle.

Rannalla tuoksuu männyille. Täällä on hyvä snorklailla, uida ja torkkua pyyhkeen päällä loppupäivän, illantuloon saakka.