Haloohelsinki3 s1170x600 q80 noupscale

Kymmenen vuotta matkalla

Elli nukkuu etupenkillä luurit korvilla. Jukka pitää tunnelmaa yllä keskipenkillä murjaisten satunnaisen vitsin. Takapenkillä Leo ja Jere lueskelevat tai kuuntelevat musiikkia. Tämä on Haloo Helsinki! -yhtyeen mukaan tyypillinen tuokiokuva bändin keikkabussin sisuksista.

Keväällä runsaan vuoden keikkatauolta uuden Hulluuden Highway -albumin kanssa palannut yhtye on elävä todiste sanonnasta: ”paras tapa tutustua toiseen on matkustaa hänen kanssaan.”

Nuoresta iästään huolimatta bändi, eli solisti Elli, 27, kitaristit Leo ja Jere, 26, sekä rumpali Jukka, 24, on taittanut yhteistä matkaa jo kymmenen vuotta. Siitä iso osa on kulunut keikkabussin kyydissä.

”Kun on 15-vuotiaasta kiertänyt kavereiden kanssa ja ollut tien päällä 200 päivää vuodesta, niin onhan se vaikuttanut meidän kasvuun. Se taas kuuluu meidän musiikissa”, Jere sanoo. Muut nyökkäilevät. ”Olemme kasvaneet yhdessä keikkabussissa”, Jukka tiivistää.

Vuosien varrella bändin sisäiset roolit ovat muotoutuneet. ”Meillä on pari kontrollifriikkiä ja pari boheemimpaa henkilöä, joille ei kaikki ole aina niin justiinsa”, Jere virnistää katsahtaen bändin muihin jäseniin. ”Jokainen saa olla sellainen kuin on, ja bändissä on luottoa siihen, että jokainen hoitaa oman tonttinsa.”

Ellin mukaan bändiläiset ovat hitsautuneet yhteen. ”Jos näkee että jollain on huono päivä, niin tietää olla menemättä siihen heti heilumaan.”

Bändin edessä siintää taas tuhansia kilometrejä suomalaista maantietä, kun lokakuun 20. päivä alkaa kymmenvuotista uraa juhlistava massiivinen Hulluuden Highway -areenakiertue.
 
Haloo Helsinki! -yhtyeen jäsenet Jukka Soldan (vas.), Elli Haloo, Jere Marttila ja Leo Hakanen.
 

Papan pakettiautosta omaan keikkabussiin

Matkustaminen on muuttunut paljon uran alkutaipaleesta, kun teini-ikäinen bändi aloitteli keikkailua.

”Alku meni perhetalkoomeiningillä. Ensimmäisen vuoden keikkailimme Jukan papan Toyota Hiacella, jota isämme ajoivat vuorotellen”, Jere muistelee. Muisto nostattaa hellän hymyn bändiläisten kasvoille.

Nopean menestyksen myötä Haloo Helsinki! sai ihan oman keikkabussin.

Yhteisöllisyys on säilynyt, bändin taustaporukka miksaajasta bussikuskiin on pysynyt samana. ”Olemme kaikki hyviä tuttuja, se vaikuttaa henkeen keikkamatkoilla”, Leo sanoo.

Tänä vuonna ison livetuotannon myötä bändin keikkamatkailu on noussut taas uuteen potenssiin. Nyt keikoille lähdetään kolmella autolla.

Ennen bändiä keikkapaikalle starttaavat valokalustoa kuljettava rekka sekä henkilökunnan bussi, jossa istuu tusinan verran ihmisiä miksaajasta valosuunnittelijaan ja oheistuotemyyjään sekä meikkaajasta erikoisefekteistä vastaavaan henkilöön.
Bändin maaliskuun paluukeikalla Tallinnan Saku Suurhallissa nähtiin muiden muassa komeaa pyrotekniikkaa.
 
”Olemme halunneet panostaa visuaalisuuteen, siksi muu henkilökunta matkustaa keikkapaikalla kasaamaan lavasteita meitä aikaisemmin”, Leo kertoo.

Bändi seuraa perässä pari tuntia ennen keikkaa omalla Toyota Proace Verso -tila-autollaan. Kuskina toimii kiertuemanageri.
 

Omilla vakiopaikoilla

Vuositasolla bändille kertyy kilometrejä noin 40 000. ”Se ei varmasti työkseen ajaville kuulosta paljolta, mutta kun kilometrit ajoittuvat parille kolmelle päivälle viikossa, kertyy kerralla autossa istumista”, Jere sanoo.
Autossa istuminen onkin bändille iso osa keikkapäivän työstä. Itse keikkaan kuluu puolitoista tuntia, matkoihin päivässä helposti kymmenen, bändiläiset kertovat.

Ajomatkalla keikkapaikalle kukin lataa akkuja ja keskittyy tahoillaan. Vaikka kulkupelit ovat vuosien varrella pariin kertaan vaihtuneet, ovat istumapaikat muuttumaton vakio.
 
”Meni taas niin sanotusti ykkösellä purkkiin, kun hyppäsimme ensi kertaa tänä vuonna saatuun uuteen autoon”, Leo kertoo. ”Jeren kanssa hyökkäsimme suoraan takapenkille, Elli otti etupenkin ja Jukka levittäytyi keskelle.”
 
Haloo Helsinki! -yhtyeen jäsenet perustivat bändin ala-asteikäisinä. Nyt he ovat yksi Suomen suosituimmista rock-bändeistä.

Lapsuuden automatkat opettivat kuuntelemaan lyriikoita

Ellin etupenkki-innostus juontaa lapsuudesta. ”Olen aina tykännyt istua edessä ja katsella maisemia. Auto on vähän samanlainen paikka kuin sauna, voi tuijottaa vain hiljaa maisemaa ja olla. Ja Suomen luonto on niin kaunis, sitä on ihana katsella auton ikkunasta!”

Yhtyeen sanoitukset tekevä Elli kertoo oppineensa kuuntelemaan laulujen sanoja juuri lapsuuden automatkoilla. Mieleen ovat jääneet etenkin Juice Leskisen lyriikat.

”Tuntuisi ihan hassulta matkustaa ilman musiikkia. Keikkamatkojemme rauhoittumiseen kuuluu se, että laitamme luurit korvalle ja jokaisella on hetken oma maailmansa ennen tiivistä yhteistä rutistusta”, Elli kuvailee keikkaan valmistautumisrituaalia.

Kotiintulomatkalla, keikan jälkeisen adrenaliinipiikin vielä killuessa korkealla, bändi kertoo usein kuuntelevansa kaiuttimista yhdessä yhden ”bilebiisin”. Kotimatkalla muusikoiden kuulokkeissa yönpimeää maisemaa säestää useimmiten U2 ja Sir Elwoodin hiljaiset värit.

Bändin matka jatkuu. ”Mahtavaa, ettei etukäteen voi tietää, mitä tapahtuu. Antaa elämän viedä!”, Elli summaa.

Kuulostaa ihan Haloo Helsinki! -sanoitukselta.